Oulun yhteiskampus syntyy yhdessä kehittämällä

Oulun ammattikorkeakoululla on edessään muutto. Nykyään neljälle eri kampukselle sijoittuva Oamk toimii vuodesta 2020 eteenpäin pääasiassa Linnanmaan kampuksella yhdessä Oulun yliopiston kanssa. Sosiaali- ja terveyspuolen opiskelijat ja opettajat jatkavat kuitenkin nykyisissä tiloissaan.

Tulevia tiloja on Oulussa suunniteltu niin kutsutun yhteiskehittämisen menetelmällä. Tilojen suunnittelussa ollaan perinteisestä suunnittelusta poiketen kuunneltu käyttäjien tarpeita ja toiveita. Käytännössä kuuntelu on tapahtunut muun muassa vajaa vuosi sitten aloitetuissa pop-up-työpajoissa.

– Niihin sai vapaasti osallistua niin meidän henkilökunta kuin opiskelijatkin. Porukkaa oli oikein hyvin mukana, ja asenne oli innostunut, kertoo rehtori Jouko Paaso.

Paaso huomauttaa, että uusiin tiloihin siirtyminen on iso ratkaisu. Sellaiset synnyttävät helposti epävarmuutta tulevaisuudesta: jatkuvatko toiminnot niin kuin ennen, karsitaanko jostakin?

– Kun ihmiset pääsivät mukaan suunnitteluun ja huomasivat, että kutakuinkin kaikelle toiminnalle tulee tiloja, se toi heille varmuutta ja jatkuvuuden tunnetta. Oli tärkeää, että ihmisillä oli mahdollisuus pohtia itse ratkaisuja tuleviin toimintoihin – siis päästä aidosti vaikuttamaan asioihin, Paaso pohtii.

Lisää tilaa tiimeille

Näkyvin muutos vanhoihin tiloihin verrattuna on suurten luokkien väheneminen. Uusissa tiloissa tiimimuotoisen työskentelyn mahdollistaminen ja helposti muokattavat, joustavat tilat ovat erityisen tärkeitä.

– Sen huomaa näissä meidän nykyisissä tiloissa, että pienissä ryhmissä työskentelylle tulee olla tilaa. Meillä on täällä leveät käytävät ja niihin muodostuu usein opiskelijoista ryhmiä, jotka tekevät yhdessä hommia, Paaso sanoo.

Erityisiä tilatarpeita Oamkille ovat käytännön- ja työelämäläheiseen oppimiseen tähtäävät laboratoriot sekä tanssin ja musiikin opiskelijoille tarvittavat omaleimaiset tilat. Perinteisiä luentosalejakin toki vielä tarvitaan, mutta aiempaa selvästi vähemmän.

– Tulevaisuudessa meidän tilatarpeita määrittävät entistä enemmän digitalisaatio, verkkopohjaisuus sekä ajasta ja paikasta riippumattomat oppimismahdollisuudet, Jouko Paaso toteaa.